Ensimmäinen viikko takana..

No niin, vieläkään ei ole nettiä, mutta kun reippaana tyttönä sain perjantain luennot kirjoitettua puhtaaksi, siivottua ja on vieläpä maanantai aamu vapaana aattelin fiksuna tyttönä kirjoitella kotona teille blogia valmiiksi ja vaan copy pastetella tän kun vaan pääsen nettiin. Varoitan jo heti alkuunsa, että tämä päivitys on pitkä sillä viikon aikana on tapahtunut niin paljon ja en ole ehtinyt päivittämään tänne kuvia aiemmin.

Tästä se kaikki sitten alkoi. Kaksi matkalaukkua ja reppu! Voin sanoa, että jäi kyllä paljon tavaroita ja vaatteita Suomeen, mitä nyt kaipaa.

Loppu lennosta ja laskeutumisen alettua päästiin ihailemaan, jotka todella ovat ihan vieressä, kumpa jossain vaiheessa olisi aikaa käydä ihailemassa niitä lähempää. Kiitokset muuten vielä mukaville matkaseuralaisille!! Oli hyvät eväät ;)

Nyt Montessorin sanoin orientoituminen on alkanut ja olempa alkanut jo hieman tutkimaankin ympäristöä. Edelleen täällä olo tuntuu aika ajoin todella hankalalta ja halu pakata laukut ja tulla seuraavalla koneella takaisin on välillä sietämättömän kova. Ikävä on valtava. Orientoituminen ottaa kuitenkin koko ajan enemmän tilaa ja tuntuu, että pikku hiljaa alkaa hieman helpottaa. Tänään moppasin koko asunnon kun kyllästyin vaihtamaan sukkia koko ajan lattioiden likaisuuden takia. Tapasin tänään kunnolla myös Karvisen, naapureiden kissan, joka on aika hurjapää. Kulkee ohutta kaidetta pitkin niiden parvekkeelta meidän parvekkeelle ja tosiaan asutaan neljännessä kerroksessa :D. Toivottavasti Karvinen kohta rohkaistuu vielä enemmän ja antaa silittää.

Kämppäkaverit tuntuvat päivä päivältä mukavammilta ja yhteiselo on alkanut sujumaan yllättävän hyvin, vaikka aluksi hieman olikin epäilyksiä. Sarahin isä on myös ollut täällä meidän seurana, mikä on auttanut minua todella paljon. Hän on mielettömän ihana ihminen! Aina todella huomaavainen, ystävällinen ja kiinnostunut. On jopa ostanut meille pieniä yllätyksiä vaikka kuinka, muutama koristaakin nyt ikkunalautaa :). Ainakin tällä hetkellä sittenkin vaikuttaisi siltä, että tämä on hyvä asumisjärjestely, vaikkakin viimeisenä tulijana sain sen mitä jäi eikä eri kulttuureiden yhteensovittaminen aina ole niin helppoa. No nyt keittiössä on mulle oma tiskiharja ja rätti, mä mitään sieniä käyttele ;).

Myös muut opiskelukaverit vaikuttavat oikein mukavilta. Meitä on täällä monesta maasta (olisikohan 8:sta) ja vielä odotellaan muutamaa, jotka vasta saivat viisumit. Erityisen hyödylliseksi ystäväksi on muodostunut amerikkalainen Katie, joka on täällä nyt toista kertaa kurssilla. Hän on auttanut kaikessa, antanut vinkkejä ja antanut käyttää internettiään. Tänään hän olikin perheineen (tai ainakin osan) meillä illallisella.

Vaikka alku on ollut yllättävän raskas, raskaampi kuin koskaan kuvittelin ja kyyneleitä ei ole säästelty ei täällä olo nyt aina ole ollut niin kaameaa:

Tässä kaupassa nyt kaikki kengät 5e/pari. Muuten täällä on kyllä kaikki yllättävän kallista, tosin myös aika korkealaatuista ja tyylikästä.

Ensimmäisenä iltana mulle olikin sitten järjestetty vähän isommat juhlat :D. Kuulin puhuttavan jostain pyhimyksestä, tiedä sitten oonko mä ihan semmoinen...

 funicularilla (tai mikä lie) jatkettiin iltaa kohti Citta Altaa. Aika upea ja jyrkkä nousu!

ensimmäisellä illallisella olisi pitänyt varmaan ostaa jotain näistä herkullisen näköisistä ja kovin suosituista pizzoista..

No tunnetusti mä en osaa ikinään tilata mitään kovin herkullista. Niinpä tilasin sitten itselleni jotain paikallista herkkua, joka ei kyllä ollut kovinkaan herkullista. Päädyinpä pulittamaan siitä vieläpä n. 20 euroa!

Koska nää juhlathan oli tosiaan järjestetty mulle, tietenkin siellä oli ilmainen viinitarjoilu! KYLLÄ ja me nautittiin siitä kyllä kaksin käsin ;)

juhla jatkui akropaattien esityksillä.

Esitysten jälkeen jatkettiin iltaa vähän paremman ruuan merkeissä. Kuvassa Fernanda.

Ensimmäisen illan jälkeen olikin aika alkaa tutustua paremmin kotiin ja asettua aloilleen. Tässä olisikin nyt kuvia kotoa: 

oma huone

Keittiö, jossa astianpesukone!

Poreet ei ikävä kyllä toimi :(

Näkymä omasta huoneesta

Asunto on todella iso ja vaikka mulle jäi pienin huone täälläkin tilaa. Asunnon sijainti on mainio, juna-asema on parin korttelin päässä ja pääkatu menee vierestä. Koululle menee kävellen noin 15 minuuttia, mikä taitaa olla vain hyvä asia, että tulee pysyttyä ees jonkinlaisessa kunnossa. Asunnon huonoja puolia on se, että alakerrassa on todella suosittu irkkubaari, josta kuuluu meteliä (erityisesti ulkona skoottereilla rälläämistä) joka ilta (myös nyt sunnuntaina). Tällä hetkellä nukun korvatulppien kanssa, mikä ei olekaan niin epämukavaa kuin olen aina luullut. Toinen huono puoli (mikä tosin taitaa olla ympäri Bergamoa, sillä kirkkoja on TODELLA paljon) on kirkonkellot, jotka herättävät joka aamu (arkisin 7.20). No toisaalta niihin alkaa nyt tottua ja näin sunnuntaisin ne soittavat kelloilla lauluja, mikä on aika kaunista. Ja mitäpä itse kirkot! Siis mitään niin upeaa ei vaan voi olla kuin ne sisältä!  Hengitys salpautuu aina kun astuu sisälle kirkkoon.

Koska halusimme asuntoon tavaroita, suuntasimme Sarahin kanssa nokkamme kohti Ikeaa. Kaikkea ei löytynyt, mutta päästiinpähän oikein hyvään alkuun. Ikea olikin n. 40 minuutin päässä, mutta meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä Sarahin isä, joka ystävystyy kaikkien kanssa, hankki parissa päivässä itsellensä italialaisen ystävän Leon, joka on ennen ollut ranskan opettaja, lähti meille kuskiksi ja kantoavuksi.

Torstaina meillä oli aloitusjuhla, jossa ilokseni tapasin myös suomalaisen albumin tarkastajan! Hän kutsui minut jo kylään ja lupasi auttaa jos tulee ongelmia! Perjantaina opinnot sitten alkoivat rankemmin kuin kukaan meistä osasi kuvitella. Koska vieraileva luennoitsija oli täällä vain perjantaina, aloitettiin luennot ilman MINKÄÄNLAISTA orientoitumista tai edes minkäänlaisia neuvoja, mitä pitää tehdä. Onneksi tiesin mitä tehdä, olenhan Suomessa tutustunut montessoriopettajiin. Tietenkin myös Katie antoi meille vinkkejä. Myös hän ihmetteli sitä, miten alku saattoi olla tällainen ja vieläpä lähdettiin liikkeelle teoriasta, minkä luentoja heillä oli hänen aiempana vuotena vasta paljon myöhemmin. Onneksi olen tehnyt gradua aiheesta, niin itse asia ei ollut vaikea. Muistiinpanojen tekeminen tosin on vielä aika hankalaa, sillä englannin kirjoittaminen ei vielä suju kovin nopeasti. Päädyinkin kirjoittamaan finlishiä, eli puoliksi suomea ja puoliksi englantia. No toisaalta jos romanialaistyttö, joka omien sanojensa (jos tiesi mitä sanoi) mukaan on opiskellut englantia 2 kuukautta onnistuu tässä, ei mulla tule olemaan mitään hätää! Työtä kyllä riittää silti.

Koska en halua mitään roikkumaan, reippaana tyttönä olenkin kirjoitellut jo ekat luennot puhtaaksi kansiota varten. Muina vuosina teoriakansio tosin on ollut vapaaehtoinen, mutta mä pelaan varman päälle kun mitään ei oo sanottu, ja toisaalta itseäni vartenhan mä täällä oon niitä tekemässä ja oppimassa. Puhtaaksi kirjoittaminen on yllättävän hidasta ja työlästä, vaikka onneksi saammekin nykyään käyttää läppäreitä muistiinpanoon. Ajatelkaa, ne tulivat sallituiksi vasta muistaakseni vuonna 2004! Joo ja edelleenkään niitä ei saa ladata siellä. Kiitos Samuli kun hankit mulle koneen jonka akku kestää piiitkään! Toisaalta mä jopa vähän nautin kotona puhtaaksi kirjoittamisesta, sillä on tekemistä eikä niinkään aikaa murehtia kaikkea ja tietty aihe on kiinnostava. Toisaalta taas varmaan tulee sekin vaihe kun on nautinto kaukana, nyt oli kuitenkin koko viikonloppu aikaa kirjoittaa yhden päivän luennot.

Kieli on ollut täällä hieman ongelma, sillä paikalliset eivät oikein tuota englantia puhu (ottakkee huomioon, jos tuutte kyläileen tai muuten vain Italiaan). Toisaalta taas itse ei ole vielä mikään englannin puhumisen mestarikaan, joten sanakirjoille on ollut paljon käyttöä. Ihanaa on kuitenkin se, että ymmärrän kaiken englanniksi ja oma puhekin kehittyy päivä päivältä. Välillä vaan turhauttaa kun olisi sanottavaa (ja tunnetusti mullahan sitä riittää ;) ) eikä ole sanoja, joilla kertoa se, tai ne eivät tule suusta niin kuin haluaisi. Mutta eiköhän se siitä!

Kiitos kaikille tuesta! Ikävä on kova! Yritän olla positiivinen ja tehdä parhaani, vaikka se välillä onkin hankalaa. Mut hei, eiköhän tää lopulta vaan vahvista mua! Ja jos ei niin sithän sen täytyy tappaa mut, joten saa nähdä miten käy ;). Toivottavasti pian saadaan netti niin pääsen pitämään paremmin yhteyttä!

Loppuun vielä muutama kuva ferrareista. Löysimpä sieltä itsellenikin sopivan ;). Kuvat ovat Bergamon keskustasta, jossa oli vaikka mitä ohjemaa tänä viikonloppuna.

Löysin myös itselleni sopivan Ferrarin ;)

Arreviderci !

Ps. Opintoja jäljellä 40 viikkoa, joululomaan 16 viikkoa ja Samulin tuloon 6 viikkoa.