Hei kaikille!
Täällä ollaan hengissä ja kaikki on sujunut kai ihan hyvin. Matka meni hyvin ja kaikki on löytyny ja kaikki paitsi netti, toimii asunnossakin (tänään korjattiin sänkykin :D). Täällä on yllättävän kallista tai sitten ole löytänyt oikeita kauppoja. Ongelmia on myös löytää kunnollisia värikyniä, mitä tuun tarviimaan opinnoissa..Täytyy vielä etsiä..
Vaikka kaikki onkin sujunut ok henkisesti tämä on aika raskasta ja maha on ollut kipeä ja ollu hieman kipeänä. Toivottavasti kaikki alkaa helpottamaan pian. Ongelmana lienee, että on kova ikävä kaikkea Suomessa, en ole saanur kunnolla nukuttua kun illalla kuuluu meteliä kadulta ja aamulla 7.20 kirkon kellot alkaa soimaan ja tietty se, että pitää käyttää englantia kaikessa ja tietty kun ei ole vielä nettiä. Ongelmana on myös se, etten osaa italiaa ja italialaiset eivät puhu paljoa englantia. No toivottavasti opin pian lisää, toki jo nyt oppinut paljon. Todella yllättynyt olen kyllä siitä, kuinka raskasta tämä on henkisesti.. Kumpa täällä olisi joku suomalainen apuna..Raskasta puhua koko ajan englantia. Ymmärrän kyllä kaiken mitä muut (esim. kämppikset) puhuu, mutta oma puheentuottaminen on vielä vähän hankalaa, tuntuu, että tiedän mitä sanoa ja miten, mutta kun avaan suuni tulee vaan epämääräistä plurinaa josta ei saa selvää. Ja tietty osittain sanojen löytäminenkin on vaikeaa..Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa.
Vielä on aika epävarma olo ja koko ajan itkettää, mutta eiköhän tämä tästä. Toivottavasti saan pian netin! Ja tietty kohta alkaa opiskelu, joten ei ole aikaa murehtia kaikkea!
Ehkä tämä tästä.
Piia
Ps. Lisäilen kuvia kun saan netin kotiin
Moi Piia,
VastaaPoistakyllä elämä pian kirkastuu. Kohta alkaa se vaihe, jolloin huomaa, että osaakin ja muistaakin miten se ja se sanotaan ja tuleekin tarpeeksi lämmintä vettä suihkusta joten ulkomaanelämä hymyilee ja on hienoa asua Italiassa. Seuraava vaihe tulee muutaman kuukauden päästä, jolloin alkaa tympiä koska mikään ole yhtä kivasti kuin kotona: pankkiautomaatti on hitaampi ja kaasuhella polttaa pohjaan ja ihmisillä on kieroutunut huumorintaju. Mutta sekin vaihe menee ohi.
Näin ainakin mulla on aina mennyt nuo vaiheet, ajattelen vaan että "It's just a phase". Tsemppiä ja voimahali!
Terhi
Kiitos Terhi!
VastaaPoistaTänään ollut jo paljon parempi päivä! Eiköhän tämä tästä helpotu päivä päivältä.. Varsinkin jos saadaan joskus netti kotiinkin. Ja huomenna meillä on jo ensimmäinen tapaaminen koululla, joten kohta ei taida olla aikaa murehtia :D